Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

VIRGINIA ANDREWS - PIMEYDEN KUKAT

(1979)

Kirja on suomennettu -86 ja aika pian sen jälkeen kirjan luin, varmaankin 10-11-vuotiaana. Mummo suositteli kirjaa, tosin ei kai ajatellut, ett juoni on aika hurja, mm sisarten välistä rakkautta. Tämä oli vuosia maailman PARAS kirja ikinä, oli sen verran cool tarina. Iski aika paljon kovempaa, kuin siihen asti lukemani Tuija Lehtis- ja heppakirjat. Andrewsin kirjat yhdistelee goottikauhua ja perhekronikkaa ja tälle kirjalle on 3 jatko-osaa, ns Dollanganger-sarja (Koston terälehdet, Verenpunaiset okaat, Menneisyyden siemenet) sekä yksi "esiosa" (Garden of the shadows).

Luin viime vuonna yhden Andrewsin kirjan (My sweet Audrina) ja jösses mitä harlekiinisontaa se oli! Ja niin on tämäkin, senhän huomaa jo kirjojen nimistä. :D Tarkoitus on kuitenki lukea tämäkin vielä sarja uusiksi, jos mitenkään kestän.

Äiti lapsineen on kotona, kun poliisi tulee ovelle ja kertoo, että perheen isä on kuollut. Äitille tulee paniikki ja hän vaatii lapsia (2 poikaa, 2 tyttöä) pakkaamaan vähän kamaa ja lähtemaan isovanhemmille, missä perhe ei ole koskaan käynyt. Syynä oli perheen äifin ja isän läheinen sukulaisuussuhde, mitä isoisä ei ole antanut anteeksi. Perille tultuaan isoäiti on vastassa ja lapset viedään valtavan kartanon yhteen huoneeseen ja ovi lukitaan. Äiti lupaa hakea lapset seuraavana päivänä. Päivät kuitenkin kuluvat ja lapsia pidetään ullakolla, isoäiti käy välillä tuomassa ruokaa ja huutaa lapsille raamatun viisauksia. Aikaa kuluu, lapsia ei päästetä ullakolta... nyt kun mietinkin, ett miten jännä tää tarina on, nii tekis mieli tarttua kirjaan! :D