Fantasmagoria

Moi!

Tää on VÄHÄN unohtunut. Ihanku en ois puoleen vuoteen ostanut mitään, mutta voi kyllä, olen! Viimeisimpänä Wiin ja tasapainolaudan ja muutaman pelin. Leffojakin ja pari kirjaa. Lukenu en oo mitään. Tai sanotaan niin että loppuun en oo saanu yhtään kirjaa. Mulle tuli kissa, joka ottaa hermoon paljon, mut on ihana myös. Minnekkähän se nyt möyri? Oho, nyt se tipahti ikkunalaudalta. :D Otti vähän sydämestä. Haluisin muuttaa vittuun Kuopiosta. Tää on kiva kaupunki, mut oon yksinäinen. En kuitenkaan muuta, kun Helsingissä on liian kalliit vuokrat ja se on ainoa vaihtoehto. Ei mulla varmaan siellä ois yhtään enempää seuraa. Kello on 6.30 ja minä en oo vielä ottanut iltalääkkeitä, joten en nuku. Nyt voisin ne ottaa ja mennä sänkyyn katsomaan Hiipivää tiikeriä ja piilotettua lohikäärmettä.

Bloggers almost meetz celebrities!

Kirja

Luin kirjan! Itseasiassa luin sen toistamiseen neljän kuukauden sisään. Niin hyvä se oli. Annas kun kerron. Kun luin tämän talvella, niin mietin että jumalauta, ihanku Amerikan psyko, mut ilman väkivaltaa. Ja elkää nyt vaan luulko, etteikö väkivalta ole Amerikan psykossa parasta, sillä se on! Mut siinä on myös paljon muuta (puuduttavaakin mutta) hiton loistavaa tekstiä.
En havainnut kirjassa ensi lukemalla mitään outoa, tai outoa, kunnes lainasin tässä muutama viikko sitten kirjan ystävälleni, jonka blogia en vieläkään osaa linkittää oikein. Sain päivittäin tekstareita, miten kirjaa hävettää lukea metrossa, kun kannessa on Sexually explicit content tarra ja joku saattaa olan yli lukea mistä irstailusta on kyse. Minua nauratti. Sain kirjan takaisin ja aloin välittömästi lukea sitä uudestaa. No myönnän, luin sitä varastoon myös ystävälläni kyläillessä, kun tuntui niin loputtomalta ne pari viikkoa, mitkä kirja oli lainassa. Ja kuuleppas Osmo kummaa! Kirja oli ihan päätöntä sikailua! Tai no ei, mutta aika paljon anaaliseksiä/seksiä/anaaliseksiä/suuseksiä/anaaliseksiä toivottiin tapahtuvaksi. Mutta kaikesta tästä huolimatta kirjassa oli paljon hyvääkin. Nauran edelleen huutonaurua aina, kun mietin Welcome to hollywood!-kohtausta, jota en nyt teille kerro, enkä jaksa skannata. Sen sijaan löysin jemmasta katkelman Amerikan psykosta, joka on minusta verraton. En tiedä mitä tämä kertoo huumorintajustani, tai sen olemattomuudesta, mutta:

Lisätään vielä, että ekalla kerralla luin kirjan (eli siis Chad Kultgen - The average american male) jotain kolmessa päivässä, tai illassa, koska luen yleensä vain nukkumaan mennessä. Nyt kesti yli 2 viikkoa päästä kannesta kanteen, vaikka sivuja on vain reilut 200. Onks mulla nyt parempi unilääkitys, or what?

Suosittelen kirjaa niille, jotka eivät kavahda pornahtavaa menoa, sekä niille, jotka tykkää hihitellä lukemalleen monta päivää luetun jälkeen, sen aikaan ja mahdollisesti jo etukäteen. Sen verran melkein-kuseen tämä antisankari itsensä saattaa.

Tuoli

Ärsyttää, kun läppäri ei yletä pöydälle ja oon tottunut datailemaan tässä nojatuolissa. Ei ole sopivaa paikkaa koneelle, joten se on yleensä sylissä tai lattialla, mikä ei oo hyvä. Mulla on tuommoinen helvetin ruma tuoli peräisin entisestä keittiön kalustosta. Toiminut viimeaikoina roskatelineenä. :D Mulla oli vielä elossaolevia maaleja, joten päätin, että turkoosina tuoli vois olla käyttökelponen. Ois ollut muitakin värejä, mut sitten ois mennyt liian hankalaksi mun väsyneille hermoille.
Tässä lopputulos. Huomatkaa myös takana olevat kaakelit. Joku swappari värjännyt papereita. :D Enkä mä oikeasti käytä suihkussa noin paljon purnukoita. Tykkään vaan hamstara saippuaa.

Luettuja

No niin, sainhan minä viimein pari kirjaa kahlattua loppuun asti. En ole aikoihin saanut mitään valmiiksi, aloitettuja kirjoja on kyllä tyynyn vieressä vino pino.

Christiane F - Huumeasema zoo
Ala-asteen peloittelukirja. Luin tän itsekkin lapsena ihan kauhulla ja päätin etten huumeisiin koske. Nyt kiinnitin huomiota kirjan rasistisuuteen ja miten pedofiileihin suhtauduttiin olan kohautuksella, "ne nyt on semmoisia höppänöitä." Noi asiat kauhistutti kirjassa enemmän kuin itse huumeet ja prostituutio. Loputonta lopetan, en lopeta, lopetan jahkausta oli koko kirja ja lopulta aineista irti pääseminen vaikuttikin yllättävän helpolta. 7/10 pistettä.
Kirja on lainassa tältä: porvarillaonvaraa.blogspot.com (näin hienosti osaan linkittää...)

Nick Cave - Bunny Munron kuolema
Tämä oli nopea lukea, sivuja taisi olla vajaat 240. Tarina kertoo miehestä, jonka vaimo tekee itsemurhan. Mies ahdistuu kotona niin paljon, että ottaa 9v poikansa ja lähtee kiertämään kosmetiikka tuote-esittelijän työssään naisten asuntoja, yrittäen saada seksiä aina tilaisuuden tullen. Kirjassa oli jonkun verran mustaa huumoria, semmoista mille en nauranut ääneen, mutta kirjan jälkeen huvitti tapahtumat. Lopusta en pitänyt, mutta muuten kirja oli melko hyvä. En suosittele jos liika irstailu ahdistaa. ;) Tämä on vähemmän surrealistinen, kuin Caven aiempi Kun aasintamma näki herran enkelin. 8½/10p.

Haastavaa luettavaa

Tällä viikolla tulleista kirjoista aloittelin Mark Z Danielewskin House of leavesia. Huomasin aika äkkiä, etten tajua tekstistä mitään! Siis tajusin esipuheen, mut sit on mennyt monta sivua niin, että oon pihalla kuin lumilinko. Tai ei voi puhua monesta sivusta, kun menee noin puoli tuntia lukea per aukeama. Yllä esimerkkejä hiukan monimutkaisesta tekstistä. Kirjan wikipedia sivu on myös valtava. http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_Leaves
Kirjan pitäisi olla kauhua, tai ainakin jollain tavalla häiritsevä, joten en haluaisi jättää kesken heti alussa. Tarina kertoo perheestä, joka muuttaa taloon joka on ulkoa pienempi, kuin sisältä. Mitään muuta en oikeastaan tiedä. Pakko kai yrittää tavata tuo wikin artikkeli, jos pääsisin sitten kärryille. :D Sivuja on jotain 700, mikä on kans melkoinen haaste minulle, maailman hitaimmalle lukijalle.

Muita kirjoja joita on hankala ymmärtää?